English version Image Map



LOPULTAKIN TOIMIVA VETOPYÖRÄ

Hermoillekäypiin vetopyörän luisto-ongelmiin yritin ratkaisua jos jonkinmoista.



Tällä tempulla yritin saada vetopyörän tarttumaan keskiräpylöihin, mutta tuloksetta.


Telaston yläpuolelle runkoon asennetulla ratasparilla oli tarkoitus painaa
keskipakovoiman pyöristämää telaa paremmin vetorattaalle. Oli siitä apua, muttei tarpeeksi.

Kun mikään ei sutimista poistanut, oli lopulta aika ryhtyä radikaaleihin toimiin ja muokata vetopyörästä oikean kelkan tapaan läpivetävä. Tein alkuperäisestä vetopyörästä kahdeksanhampaisen vetorattaan ja rei'itin telaketjun reikäpihdeillä - ja se toimi! Riemu oli rajaton - ainakin hetken.



Läpivetävä vetopyörä ja rei'itetty tela.





NELJÄNNEN SUKUPOLVEN TELASTO

Ennen kuin syksyllä 2008 päästiin koeajolle, oli kelkkaan ilmestynyt harjaton moottori. Pääasiallisin syy tähän oli se, että tavallisten moottoreiden hiilipelleily alkoi tympiä. Anyway, kun moottorin voima saatiin siirrettyä täysimääräisesti telaketjulle, alkoi tapahtua. Kelkka syöksyili kunnon raaserin lailla ympäri kotipihan penkkoja, eikä vetopyörä luistanut pätkääkään!

Koeajon loppupuolella aloin ihmetellä kelkan vaivalloista toimintaa. Lähempi tarkastelu osoitti liukukiskon, joka ei siis kuitenkaan ole oikeasti liukukisko, vääntyneen mutkalle telaston voimasta. Ensiapuna tähän oli alumiinin taivuttaminen U-muotoon, jolloin kelkalla pystyi ajamaan.


Vääntynyt liukutelasto



Harjaton moottori ja Team Losin kevlarista valmistettu spurri

Periaatteessa kaikki oli kohtalaisen hyvin, mutta edelleenkin muutama ongelma kaipasi ratkaisua:

- Telaketju oli edelleen hieman liian löysä - päättelin sen venyvän hieman.
- Jatkuva telaketjun kiristäminen liukukiskoa pidentämällä oli aiheuttanut sen, että liukukiskoa oli aivan liian pitkästi takapukin kiinnityskohdan jälkeen. Telaston pyörimisliike kampesi kääntöpyörää ylöspäin lopulta niin paljon, ettei etuosa pystynyt joustamaan enää ollenkaan. Päättelin tämän ja telan hienoisen venymisen johtuvan siitä, että telastossa oli liikaa kitkaa.
- Hyvin hitaassa vauhdissa telaston etujousitus toimi, mutta joustovara sisäänpäin oli edelleenkin liian vähäinen.
- Liukukiskojen etupään "piikit" tökkäsivät aika ajoin telaketjun reikiin pysäyttäen menon kuin seinään.
- Kelkka ei käänny kuin hitaassa vauhdissa.

Oli siis aika palata pajalle ja rakentaa vielä telaston neljäs sukupolvi. Rakenteeseen tuli muutamia merkittäviä parannuksia:



Takapukin ylä- ja alapään kiinnitykset sekä takaiskarit siirtyivät taaksepäin. Laskin
yläpään kiinnitystä myös alaspäin ja lyhensin takapukkia. Näillä muutoksilla etupyörille
tuli enemmän tilaa upota telatunneliin eikä pyörivä tela enää vääntänyt telastoa ylöspäin.
Etupukki pidentyi vielä reilulla sentillä.


Takapukin yläpään kiinnitys siirtyi telatunnelista pois.


Aikaisempi takapukin kiinnitys oli alkuperäisen apinakiikun jousen
kiinnityskohdassa alkuperäisellä tangolla.


Vanha kiinnityskohta on merkitty nuolella. Uusi siirtyi reilut kolme senttiä taaksepäin.


Levensin takapukkia yläosasta ja siirsin takaiskarit telatunnelin reunaan.
Tämä antoi etupukille ja etupyörille enemmän tilaa telatunnelin sisällä.


Etupukin yläpää leveni myös, jotta liukutelaston kärki mahtuisi uppoamaan kunnolla sen väliin.
Joustoliike etupyörästä mitaten 3,0 cm.


Kääntöpyöriin tuli laakerit. Liukukiskon takaosassa on valmit reiät niin, että telastoa
voi kiristää siirtämällä kääntöpyöriä taaksepäin 3 mm askelin vielä lähes puolitoista senttiä.



Poistin pienet renkaat keskeltä, laitoin tilalle edestä poistetut kapeat telapyörät ja
siirsin kaksi pikkupyörää liukukiskojen piikkien päähän estämään tökkäykset telan reikiin.


Takajousituksen ääriasento. Kääntöpyörästä mitaten joustoliike on 5,9 cm. (Vastaa 47 cm:ä 1:1 kelkassa
- oikeassa Crossfiressä jousto on 43 cm, eli aika realistinen.) Takajousitus on säädettävissä 4,8 - 6,6 cm.


Lähinnä laiskuuttani yksinkertaistin koko telaston rakennetta - ei huvittanut enää tehdä niin paljon osia ja kasata monimutkaista systeemiä. Myös kiillottelu ja osien pikkutarkka viimeistely jäi pois. Nyt kiinnosti enää vain kelkan saaminen ajoon. Muutosten myötä koko rakennelmasta tuli huomattavasti jämäkämpi. Alla videonpätkä telaston jousituksesta tositoimissa. Sivun lopussa on toinenkin video alustan toiminnasta.






MUUTA HIENOSÄÄTÖÄ

Vauhtiin päästyäni tein alumiinista tukevamman telineen ohjausservolle, joka samalla vaihtui uuteen 6,5 kg vääntävään.


Pisteenä i:n päälle kääntyvyys parani huomattavasti asentamalla suksien pohjaan
oikean moottorikelkan tavoin ohjainraudat.


Suksien liukumista paransin sulattamalla niihin parafiinia.


Ohjainrauta on tehty pyöreästä 2 mm metallitangosta, jonka toisessa päässä on M2 kierteet.
Kierrepää on kiinnitetty sukseen M2 nylock-mutterilla


Toinen pää ohjainraudasta on kiinnitetty työntämällä tanko suksen läpi ja taivuttamalla pää suksen koloon.



Moottorilla ja nopeudensäätimellä oli aiemmin ollut taipumusta kuumeta umpinaisen kuomun sisällä. Tähän piti saada muutos.


Leikkasin dremelillä kuomun reiät auki nuolella osoitetuista kohdista.


Asensin kuomun sisäpuolelle tuulettimen.


Poistoilmaa varten porasin tuulilasin taakse kasan reikiä.

Tästäkin systeemistä tuli yllättävän toimiva; noin puoli tuntia kestävän ajon jälkeen nopeudensäädin ja moottori ovat ehkä juuri ja juuri kädenlämpöisiä.

Kokonaisuutta ajatellen merkittävin kehitysaskel oli ehdottomasti vetopyörän muuttaminen läpivetäväksi. Toisaalta ilman toimivaa telastoa kelkka olisi vain pomppinut paikallaan. Nyt kun veto siirtyy kokonaisuudessaan telaan ja kun telastokin toimii kuin junan vessa, kelkka on uskomattoman maastokelpoinen ja hauska ajettava. Pienellä harjoituksella kelkan saa menemään yllättävän hankalista maastokohdista.





KULJETTAJA

Vanhassa kuljettajassa ärsytti väärät mittasuhteet. Yläruumis oli liian lyhyt suhteessa jalkoihin ja tämä oli omiaan vääristämään myös kelkan mittasuhteita. Päätin tehdä saman tien uudesta kuljettajasta sellaisen, että se kääntelee sarvia ajaessaan.


Uuden ukkelin ylävartalo ja kädet on tehty polyuretaanivaahdosta.
Käden osat on nivelletty rautalankalenkuroilla.


Kypärän tekeminen mietitytti etukäteen eniten, mutta onneksi siitä vaivasta pääsi eroon, kun Ebaysta löytyi 1/6 kokoinen krossikypärä. Lisäksi kypärä mahtui pienellä vuolemisella myöskin Ebaysta löytyneen Action-ukkelin päähän.


Kypärä ja lasit.


Kypärä oli kuin tehty Action ukkelille, vaikkei oikeasti ollutkaan.


Ja vielä lasit, ettei tule lumet naamalle.


Uusi ukkeli uusissa vaatteissa. Tunnustettakoon, että ompeluhommia en tehnyt itse.
Huomaa hieno vetoketjutasku rintamuksessa.


Kääntyvän ohjaustangon tekninen toteutus olikin sitten aika yksinkertaista. Ohjausakselin tein ohuesta kierretangosta, jonka sitten asetin sopivan messinkitangon sisään. Onjaustangon kiinnityskohtaan porasin ohjausakselin läpivientiä varten reiän ja liimasin Messinkitangon kuumaliimalla paikoilleen. Kuvat puhukoon puolestaan.


Pieni servo mahtui näppärästi kuomun alle.









Ja videonpätkä uudesta ukkelista ja ohjauksesta:




Tässäpä vielä muutama videonpätkä kelkasta muutosten jälkeen.
Vauhtinäyte (2,9 Mt)
Alustan toimintaa (1,5 Mt)






Nämä videot ovat vähän niin kuin ensihätään. Tarkoitus on tehdä joskus myöhemmin vähän laadukkaampaa pätkää tilalle.

Entäs tästä eteenpäin? Minulla on sellainen tuntuma, että joudun vielä jossain vaiheessa tekemään eturipustuksen uusiksi sen rikkoontuessa. Toistaiseksi se on muoviosistaan huolimatta osoittautunut yllättävän lujaksi. Olin myös ajatellut muokata kuljettajasta sellaisen, että se kääntelee sarvia suksien kääntyessä. Rakentelukokemuksen ja näkemyksen kartuttua olen kuitenkin alkanut kallistua tuotekehittelyssä siihen suuntaan, että ehkä rakennan kokonaan uuden, hieman isommassa mittakaavassa olevan kelkan itse alusta lähtien. Siihen kelkkaan minulla on valmiit suunnitelman sellaista kuljettajaa varten, joka ei pelkästään käännä sarvia, vaan myös kallistuu sekä tarkoituksellisesti kelkkaa käännettäessä, että automaattisesti kelkan kallistellessa. Tämä tapahtuisi helikopterigyron avulla. Aika näyttää.