English version Image Map



PROLOGI

Tämä sivusto kertoo erään lelumoottorikelkan muuttumisen oikeaksi RC-moottorikelkaksi.



Voidaan sanoa, että kaikki alkoi suurin piirtein tästä:


Olin heti syntymäni jälkeen tavattoman kiinnostunut koneista, eikä se siitä ole juuri lientynyt. Toinen suuri rakkauteni on aina ollut lumi - ja mikäs muu yhdistäisi nämä kaksi paremmin kuin moottorikelkka. Nykyinen alue-/talouspoliittinen tilanteeni ei ole sallinut oikean moottorikelkan hankkimista, joten kun yllättäen kummipojalleni synttärilahjaa ostaessani törmäsin lelukaupassa 1/8 kokoiseen radio-ohjattavaan, oli kuumeeseen saatu ainakin hetkellisesti helpotusta.


Kelkka alkuperäisessä kuosissaan ja lähes ensimmäistä kertaa lumilla.

Kelkassa tosin risoi heti alkuhetkistä muutama asia:

- Vauhti oli mitätön. Katso video (488 kt).
- Akkujen (600mAh) lataus kesti alkuperäisellä laturilla neljä tuntia, eikä ajoaika ollut kuitenkaan kuin noin kymmenen minuuttia.
- Kelkan kääntyvyys oli surkea. Täyden ympyrän halkaisija oli ehkä jopa 4-5 metriä.
- Telaston vetopyörä sutii tyhjää todella helposti vastuksen kasvaessa ja varsinkin jos telastoon keräytyi lunta.
- Vehje oli tyypillinen lelu: kaasussa asennot olivat on/off ja ohjauksessa kaikki tai ei mitään - eikä se kaikki edes ollut yhtään mitään.
- Akun hiipuessa vauhti ja kääntyvyys huononivat entisestään.

Ajelin pihalla kuukauden päivät, kunnes törmäsin netissä sattumalta muutamiin projekteihin, joissa lelusta tuunattiin RC-moottorikelkka. Niistä huumaantuneena päätin alkaa kehittämään myös omaa kelkkaani.



TOSITOIMIIN

Ensimmäinen tehtävä oli aukaista kelkka ja katsoa mitä se oli syönyt.


Kelkka alkuperäisessä kuosissaan viimeistä kertaa.


Kelkan sisälmykset.


Purin kelkasta pois lähes kaiken alkuperäisen elektroniikan ja tekniikan.
Taustalla telasto ja voimansiirto.

Tilasin huuto-netistä halvalla ikivanhan rc-auton raadon, josta otin moottorin, servot ja vastaanottimen. Vanhanaikaisen tekniikan mahtuminen kuomun alle epäilytti aluksi, mutta loppujen lopuksi palikat mahtuivat yllättävän hyvin.


Uusi ja alkuperäinen moottori yhteiskuvassa.


Moottori meni vanhan paikalle lähes heittämällä.


Nopeudensäädin oli vanhanaikainen servolla toimiva ja vastaanotin vaati toimiakseen neljä paristoa. Paristokotelo sujahti kätevästi moottorin alle.


Muoviputkesta tehty teline servolle. Koska suksien kääntövarret olivat pitkät,
piti servoonkin värkätä lisää pituutta.


Kuvassa alkuperäinen raidetanko ja kääntövarsi. Kääntövarret ottivat kiinni jousituksen
tukivarsiin, ja olivat näin paremman kääntyvyyden esteenä.


Kuumensin muovisia palikoita ja taivutin niitä muutaman asteen ulospäin.


Taivutuskohta.


Taivutettu ja maalattu kääntövarsi, sekä lennokkien siivekkeiden
kääntelyyn tarkoitetusta tangoista tehdyt uudet ohjauksen raidetangot.


Vaihdoin kelkan suksien lelujouset Tamiyan iskareihin.
Kuvassa alkuperäinen pilipalijousi, jossa ei iskunvaimennusta.

Saman tien vaihdoin valoihin 30 000 mcd:n tehoiset ledit alkuperäisten tuikkujen tilalle.

Ensimmäinen koeajo toi mahdottoman leveän hymyn huulilleni. Kelkka kulki nyt huomattavasti nopeammin ja kääntösäde pieneni puoleen metriin. Uusien akkujen avulla ajoaika piteni kaksinkertaiseksi.

Pieni takaisku oli se, että heti ensimmäisellä koeajolla vanha servotoiminen nopeudensäädin kuumeni ja kärvähti. Tilalle tuli heti seuraavana päivänä pienen pieni Nosramin elektroninen nopeudensäädin, jonka myötä myös vastaanottimen paristokotelo sai lähteä eläkkeelle.



Koko vasemmanpuoleisen lähjän pystyi korvaamaan yhdellä pienellä elektronisella nopeudensäätimellä.


Kelkan konehuone uudella noparilla varustettuna.