|
|
MEIKKAUSTA
Joutessani tuunasin myös kelkan ulkonäköä pienillä maalauksilla.
Penkin maalasin mattamustalla ja astinlaudat, etujousituksen tukivarret ja
"tavaratelineen" alumiinin värisellä pienoismallimaalilla.
Sukset maalasin kiiltävällä mustalla metallisemman ulkonäön saamiseksi
ja nostokahvat oranssilla.
Kahvoihin laitoin mattamustaa, sarviin kiiltävää mustaa ja pari nappulaa värjäsin mattapunaisella.
TELASTON KIMPPUUN
Onni ei kuitenkaan ollut pitkäaikaista. Ongelmana oli sekä vetopyörän sutiminen, sekä telaston holtiton jousitus.
Jousitus pomputti kelkkaa niin, että suurin osa lisääntyneestä tehosta meni pomppimisen myötä taivaan tuuliin.
Jousituksella ei myöskään ollut mitään käytännön virkaa. Telasto liikkui vain takaosastaan eikä
pystynyt myötäämään maaston epätasaisuuksissa. Pienenkin lumipaakun kohdatessaan kelkka jäi sutimaan paikalleen.
Kun telaston etuosa ei pystynyt joustamaan patin kohdalla, olisi koko kelkan pitänyt "kiivetä" patin päälle.
Tämä vastus oli liikaa vetopyörälle, eikä se kyennyt pyörittämään telaa mukanaan, vaan pyöri tyhjää.
Tämä kuva havainnollistaa hyvin telaston jousituksen toimintaa. Tela on nivelletty
etuosastaan vetoakseliin. Joustaakseen telaston eteen tulevaa nyppylää koko telan
täytyisi painautua sisään, eikä siltikään telan etureuna pysty joustamaan kuin ehkä sentin.
Maaliskuun lopulla oli sitten aika nostaa kelkka taas työpöydälle päämääränä samanlainen
telasto kuin oikeassa kelkassa.
Telasto irroitettuna
Tässä näkyy hyvin vanhan telaston jousitusratkaisu. Jousitusta hoiti yksi vääntöjousi,
joka oli toisesta päästä kiinni telastossa ja toisesta poikittaisessa metallitangossa,
joka puolestaan oli kiinni kelkan rungossa.
Telan sisäpinnassa oli kapeat ja korkeat räpylät. Luulin ennen telaston purkamista,
että vetopyörä otti kiinni näihin.
Telaston vetopyörä. Tämän nähtyäni tajusin, että telan sisäpuolisten räpylöiden tarkoitus oli vain
pitää tela linjassa ja veto tapahtuikin telan reunoissa olevien noin kolmemillisten nystyröiden avulla.
Oman pikkukelkkani alustan rakentamiselle oli kolme rajoittavaa tekijää, jotka piti koko ajan ottaa huomioon:
- Telaketjun sisäpuoliset räpylät
- Telaketjun materiaali on täydellisen luistamatonta kumia, joten oikea liukukiskorakenne ei onnistuisi,
vaan telan on oltava pyörien varassa
- Saatavilla olevat iskunvaimentimet ja jouset
Ainoa, johon saatoin vaikuttaa, oli iskunvaimentimet. Oikean kelkan suunnittelija saattoi suunnitella alustan
ja teettää siihen sopivat iskarit. Tämä suunnittelija joutui katsomaan ensin, minkälaisia iskareita on tarjolla
ja suunnitella telasto sen mukaan. Niiden hankintaa haittasi se, ettei iskareita myydä mittojen perusteella,
vaan sen mukaan, mihin autoon niitä halusi hankkia. RC-kaupoissa vastassa oli aina kysymys: "Mihin autoon ne
tulevat?". No ei mihinkään. Ostelin erilaisia iskunvaimentimia sieltä sun täältä, kunnes huomasin,
että RC-Martissa myynnissä olevissa Yeah-racingin iskareissa ilmoitetaan pituus ja että niitä oli saatavana
monen mittaisena.
Osa iskarikokoelmasta.
Iskareiden kanssa oli myös se ongelma, ettei minulla ollut minkäänlaista käsitystä siitä,
minkä vahvuisia jousia alustassa pitäisi käyttää. Siksipä minulle on kertynyt myöskin erinomainen
kokoelma erivahvuisia jousia erimittaisiin iskareihin.
Alkoi myös hurja tutustuminen oikeiden moottorikelkkojen telastoihin ja niiden jousitusratkaisuihin.
Suurena innoituksen lähteenä oli myös Sepon Art Attack-moottorikelkka.
Rakentelu lähti liikkeelle M-10 tyylisestä alustasta ihan siksi, että siinä käytetään kierrejousia. Mitä enemmän opin telaston jousituksesta ja jousitusgeometriasta,
sitä paremmin ymmärsin, miksi oikeat kelkkavalmistajat käyttävät jousituksessa vääntöjousia, eli ns.
hakaneulajousia. Tavallista iskunvaimennin-jousi-yhdistelmää on vaikeaa saada jousen progressiivisuuden
kannalta otolliseen kulmaan suhteessa tukivarteen. Näistä asioista kerron tarkemmin
Extra-sivulla.
Fast M-10 telasto
Ensimmäisiä haparoivia kokeiluja
JJS-TELASTO EVO1
Itseluottamukseni kelkan telastosuunnittelijana nousi, kun pitkän tuotekehittelyn tuloksena huomasin päätyneeni
takapukin osalta Lynxin PPS-jousitusta muistuttavaan ratkaisuun. Täytyy ihan painottaa, että ensin
suunnittelin omani ja vasta sitten kohtasin kelkkamessuilla
PPS-jousituksen (Pauli Piippola Suspension).
Telaston suunnittelun yksi pääperiaatteista oli se, että etu- ja takapukin toiminta olisi mahdollisimman
riippumatonta toistaan ja että ne toimisivat itsenäisesti. Tässä onnistuinkin.
Ensimmäinen toimiva versio uudesta telastosta. Alustan rakentamisessa on käytetty 0,8 mm
ja 2 mm alumiinilevyä, alumiini- ja hiilikuituputkea sekä M2, M3 ja M4 kierretankoja.
Koska tarpeeksi jäykkiä jousia ei ollut tarjolla, päädyin käyttämään kahta
touring-autosta peräisin olevaa varsin lyhytliikkeistä iskaria.
Iskarit oli pakko asentaa vinoon, jottei niiden reuna osuisi telaston pyöriin.
Yritin piilottaa telaston sisään pienet lennokkipyörät. Keskellä oleva "tunneli"
on telan sisäpuolisia räpylöitä varten.
Etupukin liikkeen rajoittimena toimi aluksi kaksi toisiinsa liitettyä nippusidettä.
Koko tuotekehittelyprojektin ajan suurin hidastava tekijä on ollut pääkaupunkiseudun talvi - tai lähinnä
sen puute. Tuiki tarpeelliset koeajot ovat mahdollistuneet aivan liian harvoin. Talvi 2007-2008, jolloin
kelkan kehittely pääosin tapahtui, oli lumitilanteeltaan elämäni surkein. En käytännössä päässyt ajamaan
kuin muutaman kerran ja nekin lähinnä viikonloppuvierailuilla Keski-Suomeen.
Tämä kuva kertoo erinomaisen hyvin koeajo-olosuhteista Suomen Helsingissä talvella 07-08.
|
|
